KOULUTUSPOLITIIKKA

Syventäväksi osuudeksi minulle valikoitui koulutuspolitiikka. Alunperin tarkoitukseni oli ottaa syventäväksi osuudeksi tieto- ja viestintätekniikan hyödyntäminen opetuskäytössä kurssi, mutta kurssin suorittaminen opettajaopintojen edellyttämässä  aikataulussa oli hankaalaa.  Koulutuspolitiikka kurssin tavoitteena oli oppia ha­vain­noi­maan  kou­lu­tuk­sen kes­kei­siä yli­kan­sal­li­sia vir­tauk­sia ja nii­den yh­teyt­tä suo­ma­lai­seen kou­lu­tus­po­li­tiik­kaan sekä  ymmärtää kes­kei­set kou­lu­tus­po­liit­ti­set kä­sit­teet, osata muo­dos­taa kou­lu­tus­po­li­tii­kan ky­sy­myk­sis­tä omia, pe­rus­tel­tu­ja nä­ke­myk­siä sekä on har­jaan­tu­nut kes­kus­te­le­maan niis­tä. Kurssi toteuttiin luennoilla ja tenttimällä Turun avoimessa yliopistossa.

Muutama sana koulutuspolitiikasta

Koulutuspolitiikalla pyritään vaikuttamaan koulutuksen suuntautuneisuuteen, voimavaroihin, rakenteisiin, prosesseihin, sisältöön ja tuotokseen, joihin pyrkivät vaikuttamaan yhteiskunnassa esiintyvät erilaiset ryhmät. Koulutuspolitiikka voi olla kohde tai väline.  Kansainvälinen, globaali koulutuspolitiikka, pyrkii yhdenmukaistamaan koulutusta. OECD esimerkiksi järjestää joka kolmas vuosi Pisa-tutkimuksen jossa pyritään selvittämään 15-vuotiaiden koulutaitoja. Se, mitä milloinkin tutkitaan, vaihtelee, tänä vuonna kysellään luonnontieteistä, viimeksi testattiin matematiikkaa ja sitä ennen lukutaitoa. Saaduilla tuloksilla pyritään sitten vertailemaan eri maiden koululaitoksia ja asettamaan niitä paremmuusjärjestykseen. Kyseinen tutkimus on saanut kritiikkiä ja onkin pohdittu saadaanko tällä todellisia, aitoja vastauksia. Tutkimuksen avulla pystytään kuitenkin epäsuorasti vaikuttamaan eri maiden koulutuspolitiikkaan. Jos tulokset ovat huonoja herättää se keskustelua tai ainakin pitäisi herättää keskustelua siitä miksi tulokset olivat sellaisia kuin olivat ja edesauttaa koulutuksen laadun kehittämiseen. Hyvänä esimerkkinä tästä olivat Suomen laskeneet Pisa-tulokset.

Koulutuspolitiikaksi voi määritellä  ne toimet ja pyrkimykset, joilla yhteiskunnassa esiintyvät ryhmät – eivät vain  julkisen vallan poliittis-hallinnolliset elimet –pyrkivät vaikuttamaan koulutuksen suuntautumiseen, sen voimavaroihin, rakenteisiin, prosesseihin, sisältöön ja tuotokseen. Koulujärjestelmä on koulutuspolitiikan väline  pyrittäessä koulutuksen avulla vaikuttamaan yhteiskunnan taloudelliseen kehitykseen. Kou­lu­tus ei ole yh­teis­kun­nan ir­ral­li­nen saa­re­ke, vaan se on  kiin­teä osa muu­ta yh­teis­kun­ta­po­li­tiik­kaa, kuten työ­voi­ma-, sosiaali- ja ta­lous­po­li­tiik­kaa. Yksi ajankohtainen esimerkki tästä on se, että koulutukseen kohdistuu merkittäviä säästöjä. Ammatillisen koulutuksen rahoituksesta leikataan 190 miljoonaa euroa.

Tämä voidaan nähdä askeleena kohti uusliberalistista koulutuspolitiikka. Suomessa on kuitenkin ollut jo 1980-luvulta asti näkyvissä uusliberalistista koulutuspolitiikkaa. 1980-luvulle asti esimerkiksi suomalaisissa yliopistoissa elettiin akateemisen vapauden aikaa, sittemmin tilanne on muuttunut ja nyt yliopistoa leimaavat sopeutumispaineet globalisoituvan maailman muutoksiin – elämä on tasapainottelua perinteisen akateemisen kulttuurin ja markkinakulttuurin välillä. Tämän päivän yliopistoa on kuvattu mm. käsitteillä yritysyliopisto ja managerialistinen yliopisto. Keskeinen osa on ollut nk. uuden julkishallinnon (New Public Management – NPM) periaatteiden ja käytäntöjen soveltaminen yliopistoissa. NPM:n mukaan julkinen hallinto on palvelujen tuottaja, jolla tulee olla samat tuloksellisuus- ja tehokkuusmittarit kuin yksityisillä markkinoilla toimivilla yrityksillä. NPM:n piirteisiin kuuluu: hallinnon hajauttaminen, kilpailun korostaminen, yksityissektorin johtamismallien suosiminen, resurssien säästö, tarkkaan määrittelevät ja mittaavat tulosstandardit ja tulosohjaus. NPM:n myötä valtion rooli on muuttunut tarjonnan säätelijäksi ja julkisista palveluista on tullut hyötymisen mahdollisuuksia. (Rinne, Tähtinen, Jauhiainen, Broberg 2011, 185-187.)

Keskeisempää kuin sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset ovat työtä kuvaavat indikaattorit: esimerkkinä tästä on yliopistojen tulosohjausjärjestelmä, jossa suoritettujen tutkintojen määrä on tuloksellisuuden ja rahoituksen kriteeri. Tätä suorituskeskeistä kulttuuria koulutuksessa kutsutaan koulutuksen ekonomiaksi.  (Rinne ym. 2011,195-196.) Yliopistoissa opettajan työssä nämä ovat näkyneet mm. seuraavina muutoksina tulospalkkaus, tutkinnon uudistaminen, kokonaistyöaika, työajan kohdentaminen ja laadunhallinta/-arviointi.

Samansuuntaisia muutoksia (osa on jo toteutunutkin) kuin yliopistoissa on koettu, tullaan varmasti näkemään talouden kiristyessä myös muissa oppilaitoksissa. On vain ajankysymys milloin esimerkiksi ammattikoulut vastaavat omasta rahoituksestaan ja milloin ne kuten yliopistot saavat oikeuden kerätä rahaa toimintaansa.  Hallituksen koulutuspoliittisissa linjauksissa kärkihankkeina on mm. uusien oppimisympäristöjen ja digitaalisten oppimateriaalien tuominen kouluun, nopeampi siirtyminen työelämään ja korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyön vahvistaminen innovaatioiden kaupallistamiseksi.  Kaikki edellä mainitut asiat vaikuttavat varmasti koulutuksen laatuun, mutta eittämättä tulee mieleen pyritäänkö niillä ennen kaikkea säästöihin ja leikkauksiin sekä samalla tehostamaan yhteiskunnan toimintaa. Takaako esimerkiksi koulutuksien lyhentäminen yhtä laadukasta työvoimaa kuin aiemmin vai korvaako työssäoppiminen osan koulutuksesta?  Samalla toisaalta herää kysymys siitä ovatko koulutuksen sisällöt tätä päivää vai pitäisikö niitä voimakkaasti uudistaa paremmin vastaamaan työelämän tarpeisiin.

Koulutuspolitiikka ja sen tuntemus ovat tärkeitä opettajan työssä kuten em. esimerkit kuvaavat. Koulutuspolitiikka vaikuttaa ja näkyy opettajan työssä monella tapaa! On tärkeää ymmärtää miksi ja mitä yhteiskunnassa tapahtuu, jotta asioihin pystyy riittävän ajoissa sopeutumaan ja niitä on aikaa pureskella sekä samalla ymmärtää syy-seuraus suhteita paremmin.

Lähde: Rinne, R., Tähtinen, J., Jauhiainen, A., Broberg, M. (toim.) 2011. Koulutuspolitiikan käytännöt kansallisessa ja ylikansallisessa kehyksessä. Jyväskylä:Jyväskylän yliopistopaino.