Oppimispäiväkirja

Oppimispäiväkirjassani käyn rehellistä ja avointa keskustelua omasta oppimisestani ja ajatuksistani oppimiseen sekä opinnoissa käytyihin teemoihin liittyen.

________________________________________________________________

Yrittäjyystehtävän läpikäyntiä ja  opetusharjoittelun antia 27.2.2016

Aamupäivän launtaina käytimme yrittäjyystehtävän purkuun. Purku toteuttiin open space -menetelmällä. Menetelmä oli mielenkiintoinen ja sai aikaan antoisaa keskustelua aiheen tiimoilta. Ryhmien tekemät muistiinpanot koottiin  Padlettiin. Menetelmän huono puoli oli se, että purkamisvaiheessa ne jotka olivat olleet useammassa eri ryhmässä keskustelujen aikana olivat osallistuneet vain tiettyyn osan ko. ryhmän keskustelusta.

Yrittäjyysteemaa oltiin jo aiemmin käyty lävitse opinnoissa, mutta aamupäivällä tietoa syvennettiin ja tuotiin mukaan uusia näkökulmia. Omassa ryhmässäni keskusteluissa nousi vahvasti esiin yrittäjyyskasvatuksen merkitys ja se, että esimerkiksi fysioterapauttien opiskelussa yrittäjyyttä tulisi olla enemmän ja sen tulisi kulkea opintojen mukana alusta alkaen koko opintojen loppuun asti. Toisaalta yrittäjyyskasvatuksen tulisi olla päiväkoti/ala-asteelta asti, jolloin se olisi luonnollisempi valinta yhä useammalle. Toinen kovasti puhuttanut asia ryhmässämme oli se, että tarvitaan myös aitoa pienyrittämistä esimerkiksi palkkatyön ohessa (osuuskunnat), eikä kaikkien aina tarvitse olla kasvu- tai startup-yrityksiä. On kuitenkin selvää, että yrittäjä tarvitsee tietyn määrän kasvua selviytyäkseen markkinoilla.

Iltapäivällä kävimme läpi mm. opetusharjoittelua ja sieltä saamiamme kokemuksia. Itse oivalsin oikeastaan vasta asiaa käsitellessämme, miten merkityksellinen ja antoisa opetusharjoittelu oli minulle itselleni ja miten paljon luottamusta omaan tekemiseen se toi.  Niin minä kuin moni muukin ryhmässämme oli sitä mieltä, että opetusharjoittelua olisi voinut olla opinnoissa enemmänkin. Pedagogisen osaamisen kehittyminen ei tapahdu hetkessä, joten siitäkin näkökulmasta katsottuna olisi harjoittelujakso voinut olla pidempi.  Opetusta tehdessäni opetustilanteissa opin ainakin itse eniten, sillä opetustilanteessa huomasin  mm. omien materiaalieni puutteita ja eri haasteita kussakin ryhmässä.  Ensimmäisillä tunneilani oli aineistoni liian teoriapohjainen ja omasta mielestäni onnistuin hyvin muuttaaman tätä loppua kohden.  Itselleni yksi iso haaste harjoittelussa oli vaihtuvat ryhmät, jolloin varsinainen ryhmän tuntemus jäi pieneksi, mutta toisaalta myös tämä oli minulle oppi.

Sain omasta opetusharjoittelupaikasta kirjallista palautetta opetuskerroistani ja keskusteluissa huomasin, että tätä ei moni muu ryhmässä ollut saanut.  Saamani palaute oli kannustavaa ja siinä tuotiin hyvin esiin myös kehityskohteitani. Palaute oli minulle tärkeää omaa kehittymistäni ajatellen. Minua ei esiintyminen ja tuntien pito sinällään jännittänyt, sillä olinhan työssäni esiintynyt paljon, mutta se mikä jännitti oli sitten kaikki muu kuten materiaali, muut opettajat, ympäristö jne. Omaa opetusharjoitteluani kuvaa parhaiten ”Liisa ihmemaassa -tunne”, sillä kaikki oli uutta ja ihmeellistä, mutta yhtä aikaa niin kiinnostavaa! Välillä jopa tuntui, että voikohan tuota nyt kysyä vai pitäisikö minun tietää joku asia. Purkaessamme opetusharjoittelukokonaisuutta tuli kuitenkin sellainen fiilis, että myös muille oli tullut vastaan uusia kysymyksiä. Toisaalta harjoitteluunhan me menimme, emme valmiiksi asiantuntijoiksi ja jostainhan on aina aloitettava.

Opetusharjoitteluni oli minulle ennen kaikkea matka omaan opettajuuteeni ja siihen millainen opettaja haluaisin olla. Oma opettajuuteni perustuu konstruktiiviseen oppimiskäsitykseen, jossa opettaja toimii ohjaajana, sekä tukijana omatoimisessa oppimisessa sekä myös tiedon siirtäjänä. Opiskelijan tulisi pystyä opetuksessa hyödyntämään aiempaa tietoa ja kartuttamaan sitä uudella tiedolla. Opiskelun tulee mielestäni perustua ennen kaikkea vuorovaikutukseen. Opettajana minulle tärkeää on olla positiivinen kannustava ja tilaa antava ohjaaja, joka antaa oppilaiden itse oppia tekemällä. Haluan myös huomioida jokaisen oppilaan omana yksilönään, jolla on mahdollisuus tehdä opintoja oman yksilöllisen polun mukaan.

Opetusharjoittelussa ymmärsin, että opettajan ammatillinen identiteetti kasvaa kokoajan ja on myös riippuvainen siitä, missä oppilaitoksessa opettaja työskentelee. Koen yhä, että opettajuudessa olen vasta alussa, mutta opetusharjoitteluni toimi hyvänä starttina ja toivon, että pääsen lähitulevaisuudessa kehittämään lisää omaa opettajuuttani.

Ammattitaitokilpailut ja tekijänoikeusluento 26.2.2016

Perjantaina meillä oli ohjelmassa tammikuun peruuntunut tekijänoikeusluento, joka osoittautui erittäin mielenkiintoiseksi ja antoisaksi. Sain paljon uutta tietoa tekijänoikeuksista ja itselleni uutta tietoa oli esimerkiksi youtube-videoiden opetuskäyttöön liittyvät haasteet tekijänoikeudennäkökulmasta.

Ennen tekijänoikeusluentoa Teija Ripattila Skills Finland ry:stä luennoi meille nuorille suunnatuista ammattitaitokilpailuista.Teijan luento sai minua pohtimaan ammattitaitokilpailujen merkitystä nuorille. Jossain määrin minua häiritsi esityksessä käytetty termi huippuosaaja. Eittämättä yhteiskuntaan tarvitaan huippuosaajia, jotta se menestyy, mutta opetammeko liian nuoria tavoittelemaan huippuosaajuutta? Ajaako huippuosaajuuden tavoitteleminen ylisuorittamiseen ja sitä kautta väsymiseen? Kaikista ei kuitenkaan voi tulla huippuosaajia eivätkä kaikki edes halua huippuosaajiksi. Ovatko ne, jotka eivät tavoittele huippuosaajuutta, jollain tapa huonommassa asemassa?  Pyrimme tarjoamaan koulutuksessa yhdenvertaisia mahdollisuuksia kaikille, joten herää kysymys takaako jatkuva kilpailu ja huippuosaajaksi kouluttaminen tätä.

Arvomaailmamme on yhä kovempi tavoittelemme kilpailua ja menestystä. Kilpailussa vain voittajat palkitaan. Miltä häviäminen tuntuu muista? Aiheuttaako se olon, että on huonompi kuin muut? Kilpailuyhteiskunta saa yhä useamman nuoren ja  työelämässä mukana olevan uupumaan. Taloudellisen Tiedotustoimiston 2009 tehdyssä tutkimuksessa jopa kolme neljäsosaa 15-21 vuotiaista vastaajista, oli huolissaan suomalaisten arvomaailman kovenemisesta. Noin puolet vastaajista miettivät myös sitä miten jaksavat tulevaa työelämää. Taloussanomien julkaisema uutinen kokonaisuudessaan löytyy: kilpailuyhteiskunta vie nuorten voimat. Jatkuvalla kilpailulla ja siihen kannustamisella voi siis olla myös negatiivisia vaikutuksia jaksamiseen.

Kilpailuyhteiskunta näkyy monella tapaa nuorten elämässä esimerkiksi  jo 15-vuotiaana nuoren pitäisi tietää mitä hän haluaa elämässään tehdä ja valita koulutus sen mukaisesti. Yhteiskunnassa ei ole mahdollista pohtia ja miettiä rauhassa mitä haluaa, vaan kaikkien tulisi mahdollisimman nopeasti päästä mukaan työelämään tuomaan rahaa ja pyörittämään taloutta.  Aiemmin meillä on ollut mahdollisuus tehdä vääriä valintoja, joita olemme voineet korjata jälkikäteen. Ainakaan omalta kohdaltani en edes 18-vuotiaana saatikka 15-vuotiaana tiennyt mitä haluan tulevaisuudessa tehdä. Mietin myös ymmärtävätkö nuoret miten tärkeistä valinnoista koulutuksessa on kyse ja mihin kaikkeen ne vaikuttavat? Toisaalta odotetaan, että nuoret opiskelevat niitä aloja, joilla on työvoiman tarve, eivätkä sitä mitä itse haluavat. Tämä kaikki tarkoittaa osalle nuorista auttamatta suurempaa syrjäytymisen riskiä, joihin opettajilla on mahdollisuus työssään puuttua mm. omilla valinnoillaan sekä kannustavalla ja tasapuolisella otteella.

Tekijänoikeudet & laki- ja säädöstehtävän purkua 22.1-23.1.2016 

Tammikuun lähikerraksi meille oli suunniteltu luento tekijänoikeussuojattujen aineistojen käytöstä opetuksessa, mutta ikävä kyllä luento peruuntui sairastapauksen vuoksi. Käytimme tälle varatun ajan laki- ja säädöstehtävän purkamiseen, joka oli toisaalta hyvä sillä saimme hyvin tietoa lainsäädännöstä eri koulutusmuodoissa (ammatilliset oppilaitokset, ammattikorkeakoulu, ammatillinen aikuiskoulutus & näyttötutkinnot). Keskusteluissa esiin nousi monia itselle uusia termejä kuten AVOK-palautejärjestelmä.

Hain itsenäisesti tietoa tekijänoikeudesta ja siitä miten sitä sovelletaan opetuksessa. Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404 toimii pohjana tekijänoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Tekijänoikeuden kohde on kirjallinen tai taiteellinen teos, jonka suojan saamiseksi pitää ylittää ns. teoskynnys eli yltää teostasoon. Suojattu teos on tekijän luovan työn omaperäinen tuote. Tekijänoikeus muodostuu kun teos on luoto eikä sen saaminen edellytä rekisteröintiä, ilmoitusta tai muuta muotovaatimusta. Tekijänoikeus antaa tekijälle taloudellisia ja henkilöön liittyviä oikeuksia.

Myös opetusta koskee tekijän oikeudet, eikä opetukseen saa vapaasti käyttää teoksia. Tekijänoikeus määrittelee esim. sen voiko opettaja näyttää tunnilla Youtube-videoita. Opettajan on tärkeää tuntea myös tekijänoikeuteen liittyviä kysymyksiä ja sitä miten ne koskevat omaa opetusta.

Lisätietoa oikeuksista löytyy mm:

Kopiraitti: http://kopiraitti.fi 

  • Kopiraitti on Kopioston ja opetus- ja kulttuuriministeriön tuottama tekijänoikeusopas, josta löytyy tietoa koulumaailmassa esiintyviin kysymyksiin.

Operight: http://www.operight.fi/

  • Operight on erityisesti opettajille tehty tekijänoikeusaiheinen tietopankki, johon on kasattu tietoa opettajan työhön liittyvistä tekijänoikeusasioista.

Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto: http://www.kopiosto.fi

  • Kopiosto on  tekijöiden, kustantajien ja esittävien taiteilijoiden yhteinen tekijänoikeusjärjestö.
  • Sivuilla on mm. useimmin kysyttyjä kysymyksiä ja tietoa oppilaitosten digiluvasta

YTO: Team Sinikellot: Ryhmäytyminen 28.11.2015

Aamupäivällä kävimme läpi laki- ja säädöstehtävää sekä opettajan toimintaa yhteisöissä ja verkostoissa pohtimalla ammatillisen opettajan työelämä- ja verkostyhteistyötä, omaa työelämä- ja verkostoyhteistyötä sekä työelämä- ja verkostoyhteistyön kehittämistä. Tehtävän kautta sain paljon uusia ajatuksia siitä mitä työelämä- ja verkostoyhteistyö oikein on ja miten se näkyy opettajan arjessa. Loppuen lopuksi työelämä- ja verkostoyhteistyö ei ole mikään erillinen ylimääräinen osa vaan se sulautuu osaksi ammatillisen opettajan arkea ja toimintaa.

11205077_10153761098578518_1970521488421050854_n

Iltapäivällä ohjelmassa oli oman pienryhmäni Team Sinikellojen organisoima yhteistoiminnallinen työpaja. Yhteistoiminnallinen työskentely tarkoittaa ryhmätyöskentelyä, jossa jokainen ryhmänjäsen kantaa vastuuta yhteisten tavoitteiden puolesta. Yhteistoiminnallisessa työskentelyssä kaikki pyrkivät tekemään parhaansa itsensä ja ryhmänsä parhaaksi tavoitellen hyviä oppimistuloksi. Edellytyksenä on, että ryhmänjäsenet ovat omaksuneet toisten auttamisen ja aktiivisen osallistumisen, jotka takaavat hyödyllisen ja hedelmällisen yhteistyön. (Sahlberg ja Leppilampi, 1994)

Omassa työpajassamme meillä aiheena oli ryhmäytyminen, jota harjoittelimme niin teorian kuin toiminnallisten harjoitustenkin kautta. Ryhmäyttäminen on prosessi, jossa keskeistä on ryhmän jäsenten keskinäinen tunteminen, vuorovaikutus, luottamus ja viihtyminen. Ryhmäytymisessä pyritään siihen, että ryhmän jäsenet oppivat tuntemaan toisensa hyvin. Ryhmäytyminen vie aikaa ja sillä tavoitellaan luottamuksellista ilmapiiriä ja aitoa yhteistoimintaa. Pelkkä nimien muistaminen ei siis ole ryhmäytymistä.

Suunnittelimme toteutuksen yhdessä ja jokaisella oman pienryhmäni jäsenelle oli oma tärkeä rooli suunnittelussa ja toteutuksessa. Aloitimme oman päivämme pullakahveilla ja Amiedun yleisesittelyllä. Tämän jälkeen vuorossa oli tutustuminen ryhmäytymiseen ja sen teoriaan, jonka toivoimme johdattelevan osallistujia päivän aiheeseen. Lyhyen ja tiiviin teoriaosuuden jälkeen siirryimme toiminnallisiin harjoituksiin. Valitsimme mukaan harjoituksen, jossa tarkoituksena oli kerrata ryhmäläistemme nimiä ja samalla tulla sitä kautta tutuiksi paremmin toistemme kanssa. Selvästi jo ensimmäisen harjoitteen aikana porukka rentoutui. Toinen ryhmäytymisharjoitus tehtiin Ipadien avulla, jossa samalla opeteltiin koodausta. Viimeisenä harjoituksena ryhmäytymistä harjoiteltiin rakentamalla ryhmissä papereista silta.

Päivän päätteeksi pyysimme palautetta osallistujilta ja saimmekin hyvää palautetta järjestämästämme päivästä. Jaoimme päivän materiaalia osallistujille Facebook-ryhmässämme. Selkeästi tehtävät saivat aikaan keskustelua ja yhdessä toimimista, joka oli tavoitteenammekin. Mielestäni onnistuimme tavoitteessamme jopa odotettua paremmin ja saimme aikaan aitoa keskustelua ja ryhmäytymistä!

20151128_152856

Lähde: Sahlberg, P., & Leppilampi, A. (1994). Yksinään vai yhteisvoimin? Yhdessä oppimisen mahdollisuuksia etsimässä. Helsinki: Yliopistopaino.

Oikeudellinen vastuu ja oikeudet opettajan arjessa/Lauri Liusvaara 27.11.2015

Perjantaina meillä oli ohjelmassa Lauri Liusvaaran luento, joka käsitteli monipuolisesti opettajan työn juridisia kysymyksiä.  Luennolla käytiin lävitse mm. opetustilanteen lainsäädäntöä, muuta lainsäädäntöä, opetustoimen lainsäädäntöä, virkavirheisiin liittyviä asioita, oikeudellista vastuuta tuottamusta jne.

Vaikka lait tuntuvat kaukaiselta arjesta olevilta pelottaviltakin näkyvät ne monella tapaa ammatillisen opettajan arjessa. Ammatillisen opettajan työtä ohjaavat ja säätelevät monet lait ja säädökset jotka opettajan on tunnettava pystyäkseen toimimaan opettajana. Ammatillisen opettajan työtä keskeisestä ohjaavat mm. laki ammatillisesta opetuksesta, SORA-säädökset, arvioinnin opas, TUTKE 2-osaamisperusteisuus todeksi, yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki, asetus henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista ja ammattietiiikkaa koskeva ohjeistus. Opettaja voi työssään etsiä lisä tietoa laeista mm. Finlexin sivuilta, Opetushallituksen ja Opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilta.

Esimerkiksi SORA-säädöksien (Soveltumattomuuden Ratkaisuja) tavoitteena on edistää turvallisuutta koulutuksessa ja työssä.  SORA-säädösten perusteella voidaan esim. jo valitun opiskelijan opiskeluoikeus peruuttaa tietyistä syistä kuten päihteiden käyttö, rattijuopumustuomio ja vaaran aiheuttaminen.

Opettajan työtä ohjaavat lakien ja asetusten lisäksi opetussuunnitelma, oppilaitoksen vuosisuunnitelma, työjärjestys, esimiesten ohjeet ja määräykset sekä opettajan omat ratkaisut opetuksen järjestämisessä. Opettajalla on mahdollisuus rajoitetusti jakaa omia tehtäviään, mutta ei vastuu kokonaisvastuu on aina opettajalla. Opettajan tulee miettiä perusteellisesti kuinka ohjaa ja valvoo oppilaitaan.

Esimerkiksi tasa-arvolaki edellyttää, että opintosuorituksia arvioidaan tasa-arvoisesti. On kuitenkin tutkittu, että opettajat antavat tietyissä oppiaineissa parempia arvosanoja sukupuolen perusteella. Osittain opettajan toiminta voi olla myös tiedostomatonta, mutta tähän tulisi kiinnittää huomiota jottei lakia laiminlyödä. Opettajan ei pitäisi luoda ennakkokäsityksiä oppilaista ja hänen tulisi arvostella oppilaita tasapuolisesti. Ammattietiikka on vahvasti läsnä opettajan arjessa ja opettaja kohtaa päivittäin tilanteita joissa miettii omia ratkaisujaan.

Laurin luennon jälkeen pääsimme pienryhmissä tutustumaan laki- ja säädöstehtävän muodossa tarkemmin opettajan työtä sääteleviin lakeihin ja säädöksiin.

direito_preview_featured

 

YTO:Team Elämänkoulu: Liikunta-Case/Kirjastoesittely/Ohjaajakohtainen ryhmätyöskentely teemana yrittäjyys 24.10.2015

Lauantaiaamu alkoi Team Elämänkoulun järjestämässä työpajassa Keravalla. Alkuun saimme kuulla Keravan esittelyn ja liikunnasta ja sen määrästä paljon hyödyllistä taustatietoa. Varsinaisen teoriaosuuden jälkeen vuorossa oli ns. lämmittelynä ryhmäytymisharjoituksia, joissa ensimmäisessä tavoitteena oli ryhmäläisten nimien oppiminen ja toisessa harjoituksessa tiedon syventäminen. Harjoituksessa lankaa heitettiin oppilaalta toiselle ja heittäessä sanottiin vastaanottavan oppilaan nimi. Harjoituksen edetessä langoista muodostui verkko, joka lopuksi purettiin tekemällä nimikierros toiseen suuntaan. Harjoitukset sopivat hyvin tilanteeseen, sillä ainakin itselle suurin osa nimistä oli vielä vieraita ja harjoituksen jälkeen tuntui, että muisti suurimman osan nimet. Harjoitus, jossa syvennettiin toisista tietoa hauskalla tavalla koostui erilaisista kysymyksistä ja ne jotka vastasivat kysymyksiin “kyllä” juoksivat pienen matkan eteenpäin. Tämäkin harjoitus linkittyi hyvin liikunta teeman alle. Edellä mainittuja harjoituksia voi hyvin soveltaa koulussa ja etenkin ryhmän aloittaessa opinnot jolloin tutustuminen on keskeisessä roolissa jatkoa ajatellen.

Ryhmäytymisharjoitusten jälkeen oli aika siirtyä liikunnallisiin harjoituksiin, joissa harjoiteltiin kuntoilua oman kehon avulla (ilman sen kummempia välineitä) mm. potkuharjoituksia, punnerruksia ja vatsalihaksia. Harjoitukset olivat hyvä esimerkki siitä, ettei kuntoiluun välttämättä tarvita sen kummempia välineitä vaan välineeksi riittää oma keho. Harjoitusten jälkeen vuorossa oli Asahi-harjoitus, jossa tavoitteena oli mm. oman kehon rakenteen tunteminen ja harjoittaminen. Harjoitus sopi hyvin edellisten perään, sillä siinä tavallaan keho notkeuden lisäksi rentoutui/keskittyi harjoituksiin ja syke laski edellisistä harjoituksista. Viimeisenä oli vuorossa varsinainen rentoutumisharjoitus, joka sekä rentoutti että antoi voimaa loppupäivään.

Työpajassa ko. ryhmä oli hyvin aikatauluttanut päivälle erilaisia saman teeman alle sopivia harjoitteita, joissa jokaisella ryhmän jäsenellä oli oma roolinsa. Työpaja oli sopivan erilainen ja energisoiva kokemus, joka samalla myös muistutti liikunnan merkityksestä osana hyvinvointia. Liikunnan avulla ja siihen kannustamalla opettajat voivat olla mukana ennaltaehkäisemässä syrjäytymistä ja edistää samalla nuorten terveellisiä elämäntapoja. Toisaalta myös opettajalle liikunta voi tuoda tasapainoa arkeen ja antaa sopivia irtiottoja arjesta. Kaiken kaikkiaan työpaja oli todella hyvin toteutettu ja kieltämättä toi paineita oman työpajamme toteuttamiselle.

Työpajan ja lounaan jälkeen saimme vielä kuulla esittelyn Keravan kirjastosta ja heidän tarjoamistaan monipuolisista palveluista. Kirjasto tuntui olevan kovin aktiivinen ja siellä oli paljon erilaista kulttuuritarjontaa eri ikä-ryhmille mm. lapsille oli tarjolla lukemista koiralle.  Lastenkirjat oli kirjastossa järjestetty kivasti ns. ”nousevaan ikäjärjestykseen”. Kirjastoon tutustuminen oli mielenkiintoista, sillä kirjastojen ja oppilaitosten tekemä yhteistyö ja sen kehittäminen on usein osa opettajan työtä.

Päivän päätteeksi kävimme vielä lävitse yrittäjyystehtävää pienryhmissä ajattelun hatut -harjoituksen avulla. Erilaisten hattujen avulla pyrimme analysoimaan tehtävää monesta eri näkökulmasta. Omassa pienryhmässäni tehtävä herätti ristiriitaisia tuntemuksia: toisaalta ajteltiin, että tehtävän avulla nuorille voidaan tarjota erilaisia valmiuksia, mutta toisaalta ryhmä koki, että tehtävässä piti mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Vaarana tehtävän onnistumiselle oli aikataulutus, motivaation puute ja se, ettei tehtävään löydy sopivaa  varjostettavaa.

Kotitehtäväksi meille jäi lukupiirin loppuunvieminen ja lukupiiristä saatujen nostojen toimittaminen Annelle. Lukupiirin toteutimme jakamalla aineiston pienempiin osiin: omat aineistoni käsitteli osaamisen tunnistamista, työhyvinvointia ja yhteisöllisyyttä.

Osaamisen tunnistamisella tarkoitetaan aiemmin saadun olemassa olevan osaamisen tunnustamista. Opiskelijan taitojen ja oppimisvalmiuksien tunnistamisen yhteydessä samalla tunnistetaan myös työpaikkojen tarpeita sekä tämän hetkisiä että tulevia.  Opetustoiminta kehittyy siis osaamista tunnistamalla. Vastuu tunnustamisesta on jokaisella ohjaustyötä tekevällä. Opettajan onkin tärkeää tunnistaa opintojen kokonaisprosessi: opinnoista saattaa puuttua jatkoa ajatellen olennaisia osia, jos kokonaisuutta ei huomioida. Osaamisen tunnistamiseen erilaisia työkaluja esim. asteikot. Huom. osaamisen tunnistamisen tulee jatkua koko opintojen ajan, pelkkä AHOT-työskentely ei riitä. Osaamista tunnustamalla:

       a) Säästetään rahaa, kun rinnakkaistoteutusten määrä pienenee
       b) Opiskelijat opiskelevat pienemmissä ryhmissä jolloin laatu paranee
       c) Opinnot pysyvät aikataulussa
Myös opintojen keskeyttäminen vähenee, sillä opiskeleijat eivät turhaudu samalla tavoin.

Tunnustamisesta hyötyy myös työpaikka, sillä opettajan työ on osaltaan konsultoivaa, mutta opettajan ensisijainen asiakas on kuitenkin oppilas ja tämä on syytä pitää mielessä!

Työhyvinvointi tuloksen tekijänä kirjassa puolestaan käsiteltiin työhyvinvointia organisaation taloudellisena resurssina ja osana liiketoimintavastuuta. Työhyvinvointi on yritykselle kilpailutekijä. Työhyvinvointi voidaan määritellä ihmisten kokemuksena/olotilana työpäivän aikana.  Kirjassa työhyvinvointia tarkasteltiin mm. Maslowin tarvehierarkian avulla, jossa portaittain edettiin kohti parempaa työhyvinvointia. Työhyvinvointi on yrityksille lakisääteinen velvollisuus, mutta niiden jälkeen tulee tekijöitä joiden avulla korostuu työpaikkojen johtaminen ja yrityksien strategia. Kirjassa korostettiin sitä, että organisaatioissa tarvitaan sekä nuoria innokkaita uusia osaajia että vanhoja kokeneita konkareita, joilla on arvokasta kokemustietoa.  Kilpailu nuorista osaajista kiristyy ja tämä tarkoittaa, että yritykset miettivät millä nuoria houkutellaan töihin. Tutkimusten mukaan tärkeimmiksi työpaikoilla nähdään työn mielekkyys ja innostava ilmapiiri, palkka tulee vasta kymmenentenä. Työhyvinvointi tulee nähdä myös keinona säästää rahaa, sillä sen avulla voidaan vähentää mm. sairaspoissaoloja.  Tietotyössä henkinen kuormitus korostuu ja se synnyttää stressiä. Työn hallintaa lisää vaihtoehtojen määrä, työyhteisön ja johdon tuen määrä.  Yrityksillä tulisi olla osaamiseen ja työhyvinvointiin liittyviä tavoitteita ja mittareita sekä niiden jatkuvaa seurantaa. Tutkimusten mukaan henkilöstön hyvinvoinnilla ja yrityksen menestyksellä on selkeä yhteys. Yritykset voivat saada 10-20 kertaisina takaisin työhyvinvointiin sijoitetun rahan.  Yrityksen aineeton pääomaa tulee nähdä eritoten ihmisten osaamisen ja työhyvinvoinnin kannalta. Aineetonta pääomaa tarkastellaan henkilöstöpääomana, rakennepääomana ja suhdepääomana, joita tavoitteellisesti kehittämällä ja johtamalla voidaan lisätä yrityksen arvoa. Henkilöstöpääoma perustuu ihmisille ja hediän osaamiselleen. Henkilöstöpääomasta tulee rakennepääoman avulla organisaation osaamiseksi. Rakennepääomaan kuulutvat ne tekijät esim.  työturvallisuus, työterveydenhuolto jne. , jotka luovat hyvinvointia työpaikoille ja tukevat henkilöpääoman hyödyntämistä. Rakennepääoma sitoo yhteen henkilöpääoman ja suhdepääoman. Jos yritys on tiedostanut strategiassaan osaamisen ja työhyvinvoinnin tulisi näissä olla mittareita ja tavoitteita, joissa saadut tulokset tulisi puolestaan olla osana palkitsemisjärjestelmää.

Yhteisöllisyyttä käsittelevässä aineistoissani käsiteltiin mm. kuulumisen tiloja verkossa. Entisajan slämärit ovat esimerkki siitä, että sosiaalisen kanssakäymisen meditoituneet tilat eivät ole nykyajan ilmiö, vaikka nopeasti kehittyvä teknologia on. Sosiaalisen vuorovaikutuksen voi määritellä inhimilliseksi toiminnaksi, joka tapahtuu kahden ihmisen kohdatessa. Vuorovaikutteisia ja monimuotoisia verkkoympäristöjä voi nimittää sosiaaliseksi mediaksi, kuitenkaan se ei tarkoita, että toiminta välttämättä olisi ko. tiloissa ja ympäristöissä sosiaalista. Artikkelissa verrattiin kahta verkkotilaa, joista toinen oli informaali (keskustelupalsta) ja toinen formaali (opintoihin liittyvä keskustelupalsta).  Verkon eri tiloissa moniäänisyys mahdollistaa vuorovaikutusta ja dialogia.  Verkossa olemiseen liittyy kuitenkin aina valtaa: kuka puhuu, mistä ja miten, kuka näkyy ja miten. Artikkelissa havaittiin selkeästi eroja eri tilojen välillä: formaalissa tilassa puhe oli enemmän säädeltyä ja tapahtui arvontavallan alla, kun informaalissa tilassa, jossa nimimerkin taakse saattoi piiloutui, oli viestintä huomattavasti suorempaa. Myös sivustojen ulkoasuissa huomattiin eroja kaupallinen keskustelualusta oli ulkoasultaan paljon koulun verkkoalustaa houkuttelevampi ja puhutteli enemmän kohderyhmää. Tiloissa yhteistä oli se, että käyttäjät olivat pääasiallisesti sisällön tuottajia ja keskusteluja käytiin viestiketjuissa, jotka mahdollistivat eriaikaisen osallistumisen johon osittain liittyi reaaliaikaisia odotuksia. Formaalissa ympäristössä odotuksena oli sosiaalisen normin noudattaminen, kun informaalissa ympäristössä keskusteluun liittyi pilailua ja valehteluakin. Molemmissa keskusteluissa näkyi liittoutumista ja yhdessä oivaltamisen iloa, mutta ne erosivat hieman toisistaan. Verkossa dialoginen suhde voi helpommin hajota kuin kasvokkaisessa viestinnässä, mutta toisaalta oman tilan ottaminen verkossa saattaa olla helpompaa. Verkossa on siis oiva mahdollisuus muodostaa yhteisö, jossa on mahdollisuus kokea samanlaisuutta ja yhteisöllisyyttä.

FINGERBODARI

Yrittäjyys/Varustelekan Valtteri Lindholmin vierailu 23.10.2015

Perjantaina ohjelmassa oli Varustelekan omistajan Valtteri Lindholmin vierailu. Valtteri on valittu helsinkiläiseksi nuoreksi yrittäjäksi vaikkei hän itseään nuoreksi mieltänytkään. Valtteri kertoi miten oli rakentanut oman yrityksensä 1000 euron alkupääomalla 55 henkilöä työllistäväksi yritykseksi, jonka liikevaihto on 9 miljoonaa. Alun perin yrityksellä ei ollut muita tiloja kuin Valtterin kellarivarasto, josta tuotteita postitettiin niitä tilanneille.

Valtteri kertoi, että Varustelekalle harjoittelijat, joita on noin 300 vuodessa, ovat tärkeä osa yritystä ja ilman heitä Varusteleka joutuisi työllistämään 1-2 uutta kokoaikaista henkilöä. Harjoittelijat tekevät samaa varastotyötä kuin muutkin vakituiset työntekijät, joten harjoittelijoille kokemus on useimmiten myönteinen, sillä he kokevat tekevänsä hyödyllistä työtä, joka on tuloksellista.

Valtteri kertoi illan aikana myös kasvutarinan harjoittelijasta, josta oli kolmessa vuodessa tullut yrityksen varastopäällikkö. Ko. henkilö oli kehittänyt varastojärjestelmää niin, että nykyisin keräilytapahtuu tablettien avulla, jotka kertovat keräilijälle tarkkaan missä keräiltävä tuote sijaitsee. Myös työn etenemistä seurataan ja työntekijät näkevät mitä ovat saaneet aikaan henkilökohtaisesti ja mitä tehtävää kaikilla työntekijöillä on jäljellä päivän aikana. Työtenkijöille ajantasainen tieto tuo tunteen hyödyllisyydestä ja saa heidät jopa tavoitteellisiksi.

Harjoittelijoiden hyödyntäminen oikean tavoitteellisen työn tekemisessä on varmasti molempien osapuolten näkökulmasta hyödyllistä. Opiskelijat saavat kokea olevansa hyödyksi ja pääsevät kokeilemaan oikeaa työtä. Harjoittelijoilla on myös hyvä mahdollisuus työllistyä jatkossa harjoittelun kautta. Toisaalta herää kuitenkin kysymys mihin asti harjoittelijoiden avulla voidaan tehostaa liiketoimintaa?

Valtterin tarina oli mielenkiintoinen ja hänen onnistumisen takana lienee monia syitä, mutta varmasti usko omaan tekemiseen ja omalaatuinen persoonallinen tapa toimia sekä uskallus tehdä sitä mitä itse haluaa olivat syinä onnistumiseen. Myös oikean markkinan löytäminen varmasti oli menestyksen edellytyksenä. Toisaalta Valtterin suhtautuminen koulutukseen ja sen merkitykseen oli hieman erikoinen ja sai minut miettimään koulutuksen merkitystä ja sitä mikä merkitys, sillä voi olla jos kaikki ei olisikaan mennyt niin hyvin kuin Varustelekan tapauksessa. Mitä jos yritys olisikin kaatunut ja nuorelle yrittäjälle olisi jäänyt isot velat? Miten olisi pärjännyt ilman koulutusta? Valtterin tapauksessa hän otti pienen riskin ja osasi arvioida sen oikein, mutta kaikki yrittäjät eivät välttämättä osaa toimia samoin.  Johtuuko koulun lopettaminen kesken siitä ettei koulua koeta mielekkääksi ja tarvitseekö sen olla aina mielekästä ja kivaa? Voiko kivan avulla opettaa vai onko opetuksen joskus oltava tylsääkin? Toisaalta eikö koulu ole elämää varten? Se mikä esityksestä päällimmäisenä jäi mieleen oli se, että yrittäjyyden avulla Valtterilla oli mahdollisuus toteuttaa itseään ja tehdä asioita joita haluaa.

Valtterin esityksen jälkeen Heli kertoi meille orientaationa tulevaan yrittäjyystehtävään yrittäjyyskasvatuksesta ja kävimme lävitse mm. yrittäjyyskasvatukseen liittyvää terminologiaa ja erilaisia muotoja kuten tiimiakatemia ja nuoriyrittajyys.fi joiden avulla oppilaitokset voivat kannustaa ja vahvistaa nuorten yrittäjyyttä. Opettajan tehtävä onkin etsiä keinoja, joiden avulla voi kannustaa ja rohkaista nuoria yrittäjyyteen ja joiden avulla yrittäjyyden voi tuoda osaksi omaa opetusta. Opettajan ei kuitenkaan tulisi antaa valmiita vastauksia vaan luoda nuorille edellytyksiä löytää itse ratkaisuja: opettajan yksi rooli onkin olla ns. valmentaja/coach nuorille.

Yrittäjyydessä yhteisöllisyys on tärkeää ja sillä tarkoitetaan sujuvaa yhdessä tekemistä ja toimimista, jonka tuloksena syntyy jotain uutta. Yhteisöllisyyttä työpaikoissa voidaan rakentaa monin tavoin ja yksi hyvin yksinkertainen esimerkki on avokonttorit/muut yhteisölliset työtilat, joissa moni pienyrittäjäkin voi työskennellä. Koulussa yhteistoiminta ja siihen kasvaminen on tärkeää, mutta toisaalta tulee huomioida, että jokainen ihminen on yksilö ja toisille voi olla luontaisempaa toimia yksin kuin ryhmässä ns. “pakotettuna”. Koulun tulisikin tukea ja kannustaa oppilaita mahdollisimman monenlaisiin työmuotoihin, joissa huomioitaisiin myös yksilölliset erot.

Illan päätteeksi kävimme ohjaajakohtaisissa ryhmissä läpi illan tuomia ajatuksia sekä yrittäjyystehtävää ja sen sisältöä.

ville_miettii

NTM-koulutus/Petja Sairanen/Katri Aaltosen luennon purku/YTO:Serendipity: simulaatio-opiskelu 26.9.2015

Lauantai-aamuna Petja Sairanen kävi esittelemässä näyttötutkintomestari koulutusta ja sen sisältöä.  Petja kertoi mm., että näyttötutkintojen suorittajia on yhtä paljon kuin  ammatillista perustutkintoa suorittavia. Näyttötutkinnossa keskeisiä periaatteita ovat kolmikanta yhteistyö, tutkintojen riippumattomuus ammattitaidon hankintatavasta, henkilökohtaistaminen ja tutkinnon tai sen osan suorittaminen osoittamalla ammattitaito tutkintotilaisuuksissa.  Näyttötutkinnoissa on olennaista aikaisemman osaamisen kartoittaminen ja sen osoittaminen. Näyttötutkintomestari koulutusta tarjoavat ammatilliset opettajakorkeakoulut ja se on suunnattu ensisijaisesti opettajille/työelämän edustajille, jotka ovat tekemisissä näyttötutkintojen kanssa. Koulutuksen kesto on 8-9 kuukautta. Luennossa kävi selväksi, että tulevaisuudessa tutkinnon merkitys kasvaa ja sen avulla opettaja voi hankkia itselleen lisäpätevyyttä.  Luento oli mielenkiintoinen ja kiinnostuin kovasti näyttötutkintomestarin koulutuksesta osana ammattitaidon kasvattamista tulevaisuudessa. Se, että ammattitaitoa voi osoittaa myös muulla tavoin kuin koulussa opiskelemalla on hyvä asia ja tukee erilaisia oppijoita. Kaikki eivät opi samalla tavalla ja samaa tahtia, joten se myös antaa mahdollisuuden edetä opinnoissa omaa tahtia. Kuitenkin se antaa luotettavan pohjan osaamiselle, sillä osaaminen testataan joka tapauksessa erikseen.  Näyttötutkinnon suorittaminen on myös joustava tapa tehdä opintoja. Vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen 20 vuotta suomalaista näyttötutkintojärjestelmää mukaan näyttötutkinto parantaa tuloja ja turvaa työllistymistä. Lisää tutkimuksesta löytyy: http://www.markinst.fi/muutoksen-ammattilaiset/nayttotutkinto-turvaa-tyollistymista-ja-parantaa-tuloja

Päivän aikana kävimme läpi oman opetusharjoittelumme suunnittelua Katri Aaltosen luennon pohjalta. Oma opetusharjoitteluni koostuu kurssien osista, jotka eivät vielä ole täysin selvinneet, joten kokonaisuuksien suunnittelun hyödyntäminen on hankalaa. Voin kuitenkin suunnittella omaa harjoittelua jo annettujen oppimistavoitteiden avulla ja johtamalla omista kokonaisuuksistani ydinainesanalyysin, esimerkiksi sosiaalisen median läpikäyminen kokonaisuudessaan on mahdotonta, mutta oppimistavoitteista pitäisi löytyä aineksia ydinainesanalyysin tekemiseen. Toisaalta asiaa voi ajatella myös laajemmin eli mitkä taidot sosiaalisen median osalta hyödyttävät eniten merkonomi opiskelijoita työelämässä. Myös rinnakkaisanalyysin teko on syytä tehdä ennen opintoharjoittelun toteuttamista, jotta oppilaiden riittävä osallistuminen tulee varmistettua. Sosiaalisen median opetuksesa olen ajatellut hyödyntää case opetusta oppimisen purussa tehtävän avulla. Lisäksi ajattelin, että asiakaspalvelutilanteiden opetuksessa voisi hyödyntää videointia joihin oppilaat voisivat jälkikäteen palata ja pohtia omaa toimintaansa videoiden perusteella. Omaa tulevaa opettajan uraa varten sain päivän aikana vinkin hyödyntää oppilaiden kokemuksia hankalista asioista niin, että oppilaille annetaan lupa tenttiin tuoda esim. 1 A4 lunttilapuksi, joka palautetaan tentin jälkeen opettajalle. Näin opettaja voi lappuja lukiessaan saada tärkeää tietoa siitä, mitkä asiat oppilaat kokevat haastaviksi ja keskittää opetusta jatkossa haasteellisiin asioihin.

Iltapäivällä vuorossa oli ensimmäinen yhteiskehittelyn työpaja YTO, joka pidettiin Metropolia ammattikorkeakoulussa. Järjestävä ryhmä oli suunnitellut mielenkiintoisen harjoituksen meille, jossa ensimmäisenä muutaman vapaaehtoisen yhdessä parin järjestävän ryhmän jäsenen kanssa ”tuli lähteä bileisiin”  huoneeseen, joka oli kodinomaisesti sisustettu. Yhtäkkiä kesken juhlien yksi järjestävästä ryhmäläisistä kaatui lattialle ja muut alkoivat toimimaan ensiaputaitojensa varassa selvittääkseen mitä oli sattunut. Jossain vaiheessa harjoitus päätttyi ja selvisi, että toiseen huoneeseen jääneet olivat seuranneet bileitä videolta toisessa huoneessa. Harjoituksen jälkeen harjoitusta analysoitiin ja pohdittiin omaa toimintaa sekä sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Harjoituksen vetäjät kertoivat, että ko. opetustapaa käytetään sairaanhoitopuolella useasti opetuksessa ja sen avulla opetellaan oikeita toimintamalleja hätätilanteisiin.  Harjoituksen jälkeen tutustuimme vielä Metropolian tiloihin ja muihin simulaattoreihin kuten ”ambulanssisimulaattori”.  Opetusmenetelmä sinällään oli todella ”elävän-/todentuntuinen” ja toimii varmasti monenlaisissa tilanteissa, esim. terveysalalla ko. menetelmä on yleisesti käytössä. Varmasti yksi simulaatio opetuksen hyöty on myös sen toistettavuus eli harjoituksen voi toistaa ja sen avulla voi oppia taitoja, joita tarvitaan työelämän käytännön tilanteissa.  Simulaatio opetuksessa virheistäkin voi oppia ja harjoituksen voi toistaa uudelleen niin monta kertaa kuin tarve vaatii.

Menetelmiä on vaikka kuinka paljon, kunhan niitä vain osaa soveltaa omaan opetukseen. Yhteenvetona voidaan sanoa, että opetuksessa pitäisi enemmän rohkeasti kokeilla uusia erilaisia menetelmiä ja niiden toimivuutta!

NTM-koulutuksen esittelyä
NTM-koulutuksen esittelyä

Oppimista tukevien prosessien suunnittelu/Katri Aaltonen 25.9.2015

Perjantaina meillä oli ohjelmassa Katri Aaltosen pitämä luento, jossa kävimme läpi oppimisen suunnittelun vaiheita: oppimistavoitteiden kirjoittamista, sisältöjen suunnittelua (must know, should know, nice to know) ja erilaisia opetusmenetelmiä. Lisäksi oli meillä pieniä työpajoja/ryhmäpohdintoja. Lähtökohtana oppimisen suunnitelulle on osaamiskäsitys: dynaamisessa oppimiskäsityksessä oppimistavoitteet ovat neuvoteltavissa, eikä oppilaan oppimista voi tarkkaan ennakkoon määritellä, käsitteessä pyrkimyksenä on luoda opiskelijalle mahdollisuuksia löytää ja osoittaa omat kykynsä, kun  lineaarisessa osaamiskäsityksessä puolestaan tavoitteet on ennalta määritettyjä ja ne kuvataan oppimistavoitteissa, arvioinnin tavoitteet ovat tarkkaan ennalta määritettyjä, systemaattisuus ja läpinäkyvyys ovat lineaarisen osaamiskäsityksen parhaat puolet. Avoimessa oppimisympäristössä opiskelijalla on valinnanvapautta, mutta myös vastuuta. Suljetussa oppimisympäristössä puolestaan opettaja on tehnyt valinnat jo valmiiksi. Tavoitelauseella rajataan oppimistavoitteet selkeäksi oppilasta puhuttelevaksi tavoitteeksi. Selkeästi ilmaistu tavoite on saavutettavissa ja myös mitattavissa.

Oppimisen suunnitteluun liittyviä haasteita kävimme lävitse ensin kirjoittamalla yksilöinä omia ajatuksiamme paperille, jonka jälkeen kävimme ne ryhmässä lävitse. Ryhmien tulokset kirjattiin yhteen Todaysmeetin avulla https://todaysmeet.com/Viikonloppu Oppimisen suunnittelussa haasteina voi olla mm. oppilaiden erilainen lähtötaso ja lähtötason hahmottaminen. Toisaalta on tärkeää käydä läpi tavoitteita ja sisältöjä myös muiden opettajien kanssa, jotta voidaan välttää päällekkäisyyttä. On tärkeää tehdä ydinainesanalyysi huolella ja tunnistaa oikeasti olennaiset välttämättömät asiat (must know), usein välttämättömät asiat (should know) ja joskus hyödylliset asiat/harrastuneisuus (nice to know). Suunnittelussa myös aikataulutuksen tekeminen on tärkeää, jotta tarvittavat asiat ehditään käydä kurssin aikana lävitse. Aikatauluttaminen on hankalaa, sillä toisina päivinä saattaa ehtiä käydä lävitse vain osan suunnitellusta aineistosta ja eteneminen on paljon myös oppilaista riippuvaista. Myös erilaisten oppijoiden huomioiminen suunnittelussa voi olla hankalaa ja haasteellista. Kaiken kaikkiaan suunnitteluun olisi panostettava riittävästi, jotta kurssista tuli suunnitellun mukainen ja asetetut tavoitteet suoritettaisiin ja niitä voitaisiin jopa mitata.

Kirjoittamalla paperille erilaisia verbejä pyrimme kuvaamaan opiskelijoiden toimintaa tunneilla eli mitä he tekevät istuvat, oppivat, kirjoittavat, kuuntelevat, nukkuvat, puhuvat, Facebookkaavat jne. Verbien avulla opettaja voi analysoida omien tuntiensa toimintaa ja samalla myös pohtia miten saisi motivoitua oppilaita paremmin osallistumaan tunteihin.

Jo etukäteen oman toteutuksen analysointi ns. rinnakkaissuunnittelu on paikallaan ja opettajan olisikin hyvä analysoida omaa suunnitelmaansa myös siitä näkökulmasta miten hyvin suunnitellut toimenpiteet aktivoivat ja osallistavat oppilasta mukaan. Kenen ääni luokassa kuuluu? Onko oppilailla aito mahdollisuus tehdä kysymyksiä? Omia opetusmenetelmiä voi arvioida oppilaiden näkökulmasta esim. videota katsellessa opiskelija katselee ja kuuntelee ja esittävän opetuksen vaiheessa hän em. lisäksi kirjoittaa. Toisin sanottuna em. esimerkissä opiskelija ei pääse osallistumaan ja opetuksessa tulisi olla riittävästi myös oppilasta aktivoivia osioita.  Näillä toimenpiteillä ei oppitunneista tule opettajan yksinpuhelua, joka tähtää tentissä pelkkään luentojen ulkoa osaamiseen.

Ryhmätyönä myös analysoimme kurssisuunnitelmien sisältöä ja osaamistavoitteita. Meidän ryhmä arvioi Kvanttimekaniikan kurssin kurssisuunnitelmaa, jossa oli selkeästi tehty ydinainesanalyysi ja tavoitelause. Totesimme, että aineesta johtuen on myös tulokset helposti mitattavissa ja mittaaminen on systemaattista. Oppilailla ei kuitenkaan ole paljoa vaikutusmahdollisuuksia kurssiin, joka tarkoittaa että tavoitteet ym. tulevat pitkälle ylhäältä annettuina. Tämä edellyttää opettajalta oppilaiden motivointia muulla tavoin kuten käyttämällä monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä.

Illan päätteeksi harjoittelimme ja pohdimme oppimisklinikan avulla sitä, miten voisimme opettaa omassa harjoittelussamme asioita eli kirjoitimme kukin paperille miten opetan asian XX ja taittelimme laput, jonka jälkeen kukin ryhmäläinen nosti yhden lapun ja aloitti sen perusteella keskustelun aiheen tiimoilta (jokaiseen keskusteluun varattiin tasapuolisesti samanverran aikaa). Lopulta saimme kaikki laput käytyä lävitse ja opimme samalla toisiltamme.

Usein opettajan näkökulmasta tilanne on varmasti kuitenkin se, ettei suunnittelulle ole varattu riittävästi aikaa ja se saattaa helposti jäädä puolitiehen, jolloin kokonaisuus kärsii. On myös opettajasta ja mm. hänen kokemuksestaan kiinni miten paljon hän tekee ennakkoon suunnittelua. Varmasti ensimmäisiä kursseja suunnitellessa suunnittelutyön huolellinen valmistelu on olennaista, mutta on myös osattava löytää opetuksessa joustoa, sillä oppilaita voi olla hankala motivoida ”kiveen hakatulla” tuntisuunnitelmalla.  Jotta opettaja voi kehitää toimintaansa tulee hänen myös analysoida omaa toimintaansa ja muuttaa sitä tekemänsä analyysin perusteella. On siis tärkeää tunnistaa omaa toimintaa ja tunnustaa niin omaa onnistumista kuin epäonnistumistaan.

Luennolta sain paljon uusia ajatuksia siihen, miten voin lähteä työstämään omaa opetusharjoitteluani ja mitä asioita suunnittelussa tulee ottaa huomioon. Vaikka minulla ei olekaan yhtä isoa kokonaisuutta omassa harjoittelussani niin tutkimalla pitämieni opetuskokonaisuuksien oppimistavoitteita, voin tehdä omalle pienemmälle osalleni ydinainesanalyysiä ja lisäksi sain paljon ideoita siihen mitä erilaisia menetelmiä voisin hyödyntää omissa opetuskokonaisuuksissani. Menetelmien osalta sainkin useita hyviä konkreettisia käytännön vinkkejä, joiden käytäntöön toimeenpanoa tuskin maltan odottaa.

 Oppimistavoitteet

Ammatilliseksi opettajaksi kasvaminen ja kasvun eri vaiheiden tukikeinot 29.8.2015

Aamulla kokoonnuimme ryhmämme kanssa lukupiirin merkeissä keskustelemaan artikkeleista, jotka olimme jakaneet niin ettei kaikkien tarvinnut välttämättä lukea kaikkia artikkeleja. Tämä oli hyvä tapa, sillä näin loppuen lopuksi saimme muodostettua artikkeleista yhtenäisen toisiaan tukevan kokonaisuuden.

Omassa artikkelissani oppiminen ja asiantuntijuus tuotiin esiteltiin opettajan ammatillisen kehityksen dynaaminen prosessimalli osana opettajan kasvua. Mallissa on eri vaiheita ja eri vaiheissa opettaja tarvitsee erilaista henkilökohtaista ja kollegiaalista tukea mm. reflektointia, portfoliota, mentorointia, yhteistyöprojekteja jne. Malli ei välttämättä etene ylhäältä alas vaan vaiheissa saatetaan siirtyä myös taaksepäin. Malli vaikutti järkeen käyvälle ja sen sisäistäminen jollain tavalla helpottaa ja antaa työkaluja eri vaiheissa toimimiseen. Mallin avulla opettaja voi myös saada tukea eri vaiheissa kohtaamiinsa haasteisiin. Opettajan työssä selvästi keskeistä on oman toiminnan reflektointi ja se nousi esiin myös muiden artikkeleissa. Reflektoimaan on pystyttävä tavalla tai toisella. Se mikä meitä jäi mietittymään oli ohjattu reflektio ja se mitä sillä tarkoitetaan. Itse ajattelisin sen olevan esimerkiksi ohjattu harjoitus, jossa tavoitteena on reflektointi. Käytännössä ilman reflektiota ei oppimista tapahdu. Myös työssäoppimisen prosessimallissa kuvataan oppiminen prosessina. Oppiminen tapahtuu syklissä, jossa on nykyisen toiminnan reflektio, abstraktin käsitteellistäminen ja kokemuksellinen oppiminen.

Ammatillisen opettajan identiteetti rakentuu sosiaalisissa ympäristöissä, mutta myös omt ajatukset vaikuttavat identiteetin rakentumiseen. Identiteetin rakentuminen on siis kiinni pitkälle itsestään. Millainen opettaja minä haluan olla ja millaiseksi identiteettini haluan rakentaa? Omalla kohdallani uskon, että opetusta seuraamalla ja omia kokemuksia reflektoimalla löydän aineksia oman identiteettini kasvattamiseen. Selvää kuitenkin on, että opettajaidentiteettini tulee rakentumaan positiiviseen ja myönteiseen toimintaan. Minulle tärkeintä on, että voisin omalla toiminnallani olla motivoimassa ja innostamassa oppilaita. Opettajalla on suuri merkitys siihen kiinnostuko ja innostuuko oppilas aineesta. Motivointi vaatii vuorovaikutteista osallistamista sekä riittävää mielenkiinnon ylläpitämistä, ei kalvojen lukemista!  Joillain identiteetti muuttuu kokoajan ja itse uskon jatkuvan kasvuun joten voisin samaistua muuttuvaan identiteettiin. Identiteetin muutos ei ole aikaansidottua, mutta vaatii varmasti reflektointia.

Aikuisopiskelun henkilökohtaistamisella voidaan aikaansaada parempia tuloksia. Henkilökohtaistaminen tuo kuitenkin opettajalle haasteita, sillä opettajan tulee ensin luopua vanhoista ajattelu- ja toimintamalleistaan. Henkilökohtaistamisessa vuorovaikutteisuus on olennaista ja opiskelija ohjaa mallissa itse itseään. Henkilökohtaistamisen avulla voidaan kasvattaa ja lisätä opiskelijan motivaatiota. Olennaisesti itsesäätelyyn liittyvä asia on HOPS, joka toimii itsesäätelyn työkaluna.

Viimeinen oma nostomme käsitteli huippuosaamisen mallintamista. Huippuosaajan piirteet on kategorisoitu seitsemään ryhmään: ajankäytön hallinta, sosiaalisuus, kiinnostus työhön, kilpailunhalu, kehityskyky, pitkäjänteisyys ja stressinsietokyky. Edellä mainittuihin on helppo samaistua eikä niitä helposti lähde kyseenalaistamaan. Työelämässä noita kaikkia valmennettavan ominaisuuksia tarvitaan myös. Opettajalta vaaditaan mm. ammattitaitoa, halua oppia uutta, kunnianhimoa, kuuntelutaitoa ja koordinointitaitoja. Lisäksi opettajn on tietenkin ymmärrettävä oppilaan huippuosaamisen kriteerit sekä työnantajalta vaadittavat kriteerit, jotka edesauttavat huippuosaajia mm. riittävä vapaus. Opettajan tulee siis tuntea ja tunnistaa oppilaisiin kykyjä sekä tukea noiden kykyjen kehittymistä.

Yksi mielenkiintoinen lukupiirissämme paljon puhetta herättänyt aihe oli portfolio ja se missä ja miten sitä voisi hyödyntää. Portfolio voisi hyvin toimia työnhaussa ja sen kautta voisi pohtia omaa osaamistaan. Omalla kohdallani olen jo hyödyntänyt portfoliota aiemmin työnhaussa ja tarkoituksenani on ollut laajentaa aiempaa portfoliotani/osaamiskansiotani pedagogisen osaamisen osalta näille sivuilla jotta hakiessani töitä näkyisi niissä myös pedagoginen osaamiseni. Jos portfoliota käytetään koulutuksessa voi se toimia sillanrakentajana työelämän ja koulutuksen välilä, sillä sen avulla oppilas voisi osoittaa osaamisensa. Portfoliota kootessa on hyvä antaa myös muiden lukea portfoliota, jolloin voi saada palautetta sisällöstä ja kehittämisehdotuksia. Portfolion kokoamisessa olennaista on se, että sinne tuodaan parhaat jutut eikä suinkaan kaikkea mitä opinnoissa on tehty. Portfolion tekemiseen on olemassa erilaisia malleja, joita opettaja voi hyödyntää omassa opetuksessaan.  Portfoliota koskeneessa keskustelussa portfolion todettiin toimivan myös arvinoinnin välineenä esim. joustavissa opintopoluissa. On kuitenkin pidettävä mielessä arvioidaanko osaamista vai oppimista.

Teemoissa oli paljon samaa kuin edellisen päivän keskusteluissa ja ne toivat esille hyvin muutoksia joita tämän päivän ja tulevaisuuden opettajalta odotetaan. Maailma muuttuu ja opettajien on pysyttävä mukana muutoksessa.

Yhteenveto pienryhmien lukupiireistä 29.8.

Työvaltaiset, joustavat opintopolut 28.8.2015

Sirkku Ohvon luento Mercurian työvaltaisista joustavista opintopoluista herätti monia ajatuksia siitä miten  luottamuksen avulla voidaan tarjota vapautta opintoihin ja oppilaat voidaan saada innostumaan omista opinnoista sekä samalla opetetaan itseohjautuvuutta ja vastuuta.

Työvaltaisissa joustavissa opintopoluissa on Mercuriassa opiskelijoita huippulahjakkaista syrjäytyjiin ja he kaikki ovat samassa ryhmässä päättäen itse omat aikataulunsa opintojen suhteen. Opettajat ovat paikalla 9-16, jonka välisenä aikana oppilaat voivat tulla paikalle. Jotkut opiskelijat saavat merkonomin tutkinnon vuodessa toiset viidessä vuodessa.  Tämä edellyttää paljon sekä oppilailta että opettajilta. Opettajan on pystyttävä sietämään jatkuvaa epävarmuutta siitä miten oppiminen etenee ja ketkä tulevat paikalle sekä yhtäaikaisesti luotettava oppilaisiin. Oppilailta tämä vaatii motivaatiota, vastuunottokykyä sekä yhtäaikaisesti keskittymiskykyä.

Oppilailla on mahdollisuus suorittaa tehtäviä joko tenttimällä, kirjoittamalla tehtäviä tai keskusteluilla sekä muilla sovituilla tavoilla. Oppilaiden on tarkoitus oppia itse hakemalla tietoa esim. oikean asiakaspalvelutilanteen seuranta. Arviointia tehdään mm. arviointikeskustelujen, tenttien ja työpaikalla tapahtuvan arvioinnin avulla.  Opettajalta erilaiset henkilökohtaiset suorituspolut vaativat myös arvioinnin osalta paljon, sillä eri tehtävämuotoja tulee arvioida tasapuolisesti ja se mitä itse mietin on, että miten opettaja käytännössä pystyy siitä suoriutumaan.

Oppilaat eivät välttämättä ole koulussa yhtäaikaa, joten myös ryhmäytyminen on tärkeimpiä painopisteitä koulutuksessa. Ryhmäytymistä pyritään luomaan erilaisten yhteisten päivien ja aktiviteettien avulla. Kuitenkin jäin miettimään onko tuo riittävästi luomaan oppilaille myös työelämässä tarvittavia tiimitaitoja. Toisaalta oppilaat ovat suurimmaksi osaksi töissä, joten työpaikalle he pääsevät oppimaan yhteistyötaitoja ja sosiaalistuvat.

Koulutus perustuu siihen ettei nuorille anneta tiukkoja sääntöjä vaan ainoana ohjesääntönä toimii muiden arvostamaninen. Kasvatusta tehdään huoltapitämällä, mutta yhtäaikaisesti antamalla vastuuta. Esimerkiksi jos oppilas ei tule kouluun eikä ilmoita mitään, soittaa opettaja hänelle.  Nuorelle, jolla ei välttämättä ole tukea ja turvaa omassa elämässään, voi huolenpito merkitä paljon ja antaa uskoa ja voimaa tulevaisuuteen. Toisaalta toisille nuorille voi huolenpito tuntua myös holhoamiselta eikä lainkaan hyvältä. Lisäksi mietin sitä, että jos oppilas kiintyy liikaan opettajaan onko hän valmis päästämään irti ja ottamaan elämässään seuraavan askeleen koulun päätyttyä.

Koulutus ei missään nimessä sovi kaikille, mutta toisaalta tarjoaa mahdollisuuden joustavaan opiskeluun. Myös eri  aloilla voi olla eroja mm. ko. koulutuksen soveltaminen esim. lähihoitajakoulutukseen saattaisi olla hankalampaa.  Ko. koulutusmallin soveltaminen sopisi mielestäni erityisen hyvin aikuiskoulutuksen puolelle.

Luento selvästi herätti tunteita ja kysymyksiä myös muissa. Luennon jälkeen ryhmissä ajatusten purku toi yhä enemmän perspektiiviä asiaan. Ajatus joustavasta työvaltaisesta opiskelusta yhtäaikaa ihastutti ja vihastutti, mutta päällimmäiseksi jäi tunne, että tästä pitää saada lisää tietoa!

20150828_200117

HEKS-keskustelu 19.9.2015

Odotin keskustelulta suuntaa antavia merkkejä ja mahdollisia kommentteja/vinkkejä siihen miten minun kannattaisi lähteä omaa osaamistani kehittämään ja millä tavoin. Huomasin kuitenkin pian keskustelun aikana, että omat oivallukseni HEKS:ssä olivat olleet oikeansuuntaisia tavoitteideni kanssa ja että minun tulisi jatkossa vain löytää opinnoista lisää tavoitteitani tukevia elementtejä painottaen pedagogista osaamista. Pohjaa pedagogiselle osaamiselleni voin hakea kasvatustieteen opintojen kautta mm. viemällä niitä käytäntöön harjoittelussa.

HEKS-keskustelun jälkeen tunsin olevani valmiimpi menemään keskustelemaan työharjoittelusta ja sen sisällöstä. Myös opetuksen arvioinnin suhteen sain uusia ajatuksia ja koin, että voisin laajentaa havainnointia/arviointia laajemmaksi kuin vain yhden tietyn kapean sektorin seuraamiseksi. Harjoittelun osalta selkeintä olisi aikaansaada yksi intensiivinen kokonaisuus, johon voisin täysipainoisesti keskittyä harjoittelun ajan. Keskustelu selkiytti ja vahvasti omia ajatuksiani.

Koska intresseissäni oli myös arviointiin liittyvän osaamisen kehittäminen, parhaiten se onnistuisi harjoittelun yhteydessä niin, että ottaisin siellä selvyyttä heidän käytänteistään ja tavoista toimia arvioinnin osalta. Jokaisessa oppilaitoksessa kuitenkin omat käytänteet jotka näkyvät arvioinnissa. Miten löytää käytänteet ja miten ne näkyvät oppilaitoksen arjessa? Mikä on oppilaitoksen oma kulttuuri?

Kaiken kaikkiaan HEKS-keskustelu oli voimaannuttava, rohkaiseva ja myönteinen eteenpäin ohjaava kokemus, joka antoi minulle itseluottamusta ja uskoa tulevaan. Ehkä minusta tuleekin ihan hyvä opettaja? Ammatillinen kasvu ei koskaan pääty vaan on jatkuva on-going prosessi, mutta tuleva vuosi antaa minulle eväitä toimia/hakeutua opettajan tehtäviin.

rolling-stone-gathers-no-moss-written-blackboard-47486621

Ensimmäinen kokoontuminen 22-23.5.2015

Ensimmäinen opettajaopintojen kokoontuminen oli edessä ja olin jännittynyt ja innoissani, sillä olihan yksi unelmistani toteutunut pääsy opettajakorkeaan ja edessä oli opintojen aloittaminen. Ensimmäinen askel oli siis otettu.

Perjantaina kuulimme taustoja koulusta ja saimme paljon tietoa opinnoista sekä käytännön asioista. Kuulimme, että hakijoita oli ollut 1900 ja heistä 400 valittiin opiskelemaan. Wau olin yksi heistä! Jari Laukion esittämä koulutuksen tulevaisuuden visio, jossa puhuttiin mm. koulutuksen myynnistä sai miettimään yhteiskuntamme suuntaa ja sitä miten koulutuksestakin on kovaa vauhtia tullut ja tulossa yhä enemmän liiketoimintaa – kovaa businesta. Yhtäaikaisesti koulutuksella on merkittävä tehtävä ja vastuu yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Tulevaisuudessa opettajilla on siis yhä haastavammat ajat edessä ja opettajuus vaatii jatkuvaa avarakatseista halua kehittyä.

Puhuimme myös substanssiosaamisesta versus opettamisen taidosta. On selvää ettei ammatilliselle opettajalle riitä pelkkä substanssiosaaminen, mutta toisaalta yksin pedagogiset taidotkaan ei riitä hyvään opettajuuteen. Tarvitaan siis molempia sopivassa suhteessa. Pedagogisiin taitoihin olennaisena osana kuuluu oppilaiden motivointi: miten saada heidät innostumaan ja kokemaan opetettava asia tärkeäksi? Motivoivaa voivat olla mm. omien kokemuksien ottaminen mukaan opetukseen ja oppilaiden osallistaminen opetukseen sekä jo se, että opettaja osoittaa välittämistä oppilailleen. Opettajan työssä opettaja tekee työtä koko persoonallaan ja siinä onnistuminen vaatii 100 % oman persoonan peliin laittamista, mutta samalla oman persoonan pitää olla tiettyjen normien rajoissa esim. puheliaan henkilön tulee ottaa huomioon myös oppilaat, sillä opetus ei ole yksinpuhelua vaan se on kaksisuuntainen vuorovaikutustilanne. Paljon asioita jotka ovat osittain itsestään selvyyksiä, mutta ne unohtuvat helposti arjessa ja työssä.

Viikonlopun aikana teimme monia tehtäviä joiden tavoitteena oli selkeästi ryhmäytyminen. Tehtävien malleja voisi hyödyntää omassakin opetuksessa ja näin sitouttaa ryhmää toisiinsa sekä samalla luoda alkuinnostusta. Opettajien tulee osata toimia erilaisissa tiimeissä, joten siinä mielessä ajatus siitä että opinnoissa merkittävä osa tapahtuu pienryhmissä tuntui mielekkäälle. Huomasin heti alkuun että oma ryhmämme oli erittäin heterogeeninen ja jollain tapaa yhtäaikaisesti ajattelin sen olevan sekä huono että hyvä asia. Koska itselläni ei ole opettajakokemusta toivoin, että ryhmässämme olisi ollut joku joka olisi toiminut ammatillisena opettajana kaupallisella puolella eli tehnyt sitä työtä jota itse haluan tehdä ja olisi voinut olla ”mentorina” itselleni. Toisaalta koin, että voin oppia valtavasti erilaista eri tyyppisistä opettajan töistä ryhmäläisiltäni. Tehtävämme oli tehdä toimintasuunnitelma ryhmällemme: se tuntui hankalalta kun emme tienneet mitä meiltä tarkalleen odotettiin eikä kukaan ollut ehtinyt riittävästi perehtyä opetussuunnitelmaankaan, jonka pohjalle suunnitelman olisi voinut laatia. Lopuksi kesäloman tehtäväksi tuli tehdä oma HEKS.  HEKS:n tekemisen jälkeen olisi ehkä ollut helpompi myös muokata toimintasuunnitelmaa oikeaan suuntaan omien ajatusten kehityttyä.

Viikonlopun jälkeen minulla oli tunne, että edessä on vielä mahtavia yhdessä oppimisen kokemuksia ja samalla oman osaamisen reflektointia. Mitä tämä vuosi vielä tuokaan mukanaan?

PostikorttiIMG_0465 IMG_0466 IMG_0467

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s